Savujuusto-sienikeitto

Miehen vanhemmat toivat mökiltään keräämiään suppilovahveroita. Osan varmaan kuivaan, mutta halusin käyttää osan myös tuoreena, joten tein keittoa.

Savujuusto-sienikeitto

Ainekset

Noin litra (400-500g) metsäsieniä
1 l maitoa
2,5 dl savujuuston makuista ruokakermaa (Valion Kippari-kermaa)
2 pientä sipulia
25 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
suolaa
persiljaa
mustapippuria
kuminaa


Puhdistetaan sienet ja silputaan ne sekä sipulit. Sulatetaan voi kattilassa ja lisätään sieni-sipulisilppu. Paistetaan kunnes sienistä irtoaa nestettä ja sipulit ovat läpikuultavia. Sekoitetaan joukkoon vehnäjauhot. Lisätään maito pienissä erissä sekoittaen - näin vehnäjauhot liukenevat siihen tasaisemmin. Lisätään kerma ja mausteet. Suolan lisääminen kannattaa tehdä vähitellen ja maistellen, sillä tuossa Kippari-kermassa on itsessään suolaa. Kuminan sopivuudesta sieniin en ole varma, mutta minä pidän siitä ja sitä sattui olemaan, joten laitoin sitä mukaan. Tarjoillaan ruisleivän kanssa.

Ei kovin kuvauksellinen keitto, mutta tuli ihan hyvää. Voisi varmaan myös soseuttaa niin halutessaan.

Unelmatorttu

Teki mieli jotain hyvää, joten leivoin lapsuuden herkkua: unelmatorttua voi-sokeritäytteellä.

Unelmatorttu

Ainekset

1,5 dl sokeria
4 kananmunaa (joista yksi keltuainen täytteeseen)
1 dl ohratärkkelystä
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte
3-4 dl tomusokeria
100 g voita
1 kananmunan keltuainen

Rikotaan kananmunat kulhoon ja otetaan samalla yksi keltuainen talteen täytettä varten. (Ei haittaa jos jää vähän valkuaista mukaan, ja varmaan vois käyttää kokonaisenkin kananmunan täytteeseen, en ole koskaan kokeillut.) Lisätään sokeri ja vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja lisätään siivilän läpi vaahtoon. Tässä vaiheessa ei kannata sekoittaa enempää kuin ainesten sekoittumiseen tarvitsee, että ilmavuus ei häviä.

Kaadetaan taikina uunipellille ja paistetaan 225 asteessa noin seitsemän minuuttia. Pinta palaa aika helposti, joten kannattaa välillä vilkuilla uuniin. Taikina nousee aika paljon, mutta menee kyllä hieman kasaan uunista ottamisen jälkeen.



Heti uunista ottamisen jälkeen taikinalevy kumotaan sokeroidulle leivinpaperille ja annetaan jäähtyä. Minulla taikina aina tarttuu sen verran alkuperäiseen leivinpaperiin, että tämä vaihe onnistuu ihan vain leivinpaperista nostamalla, niin ei tarvitse koko peltiä kääntää ympäri. Toisen ihmisen avulla voisi tuo pellin kääntäminenkin onnistua, yksinään siinä en ainakaan minä onnistu polttamatta itseäni. En ole testannut irtoaako alkuperäinen leivinpaperi levystä paremmin heti vai jäähtyneenä, yleensä otan sen heti irti.

Taikinalevyn jäähtyessä tehdään täyte. Voin kannatta olla huoneenlämpöistä, itse käytän sen pikaisesti mikrossa, niin että se on pehmeää ja helppoa sekoittaa. Voihin sekoitetaan ensin osa tomusokerista. Tämän jälkeen lisätään keltuainen voimakkaasti sekoittaen - jos sekoittaa liian hitaasti, voi juoksettuu. Tuo sokerin lisääminen alussa vähentää kokemukseni mukaan tätä juoksettumisen riskiä, samoin se että voi on kunnolla pehmeää, sekoittaminen on silloin helpompaa.

Lisätään loppu sokeri, määrä riippuu siitä kuinka sokerisesta täytteestä tykkää. Välillä maistelemalla selviää. Täytteeseen voi myös lisätä vaniljasokeria, jos siitä pitää. Valmis täyte levitetään jäähtyneelle taikinalevylle tasaisesti, ja levy rullataan. Rullan ympärille kääräistään levyn alla ollut leivinpaperi ja rulla laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Noin tunnin-parin kuluttua täyte on jähmettynyt ja kääretorttu sopivaa leikattavaksi.

Pinaatti- ja porkkanaletut

Jääkaapissa oli vanhenevia kananmunia, ruokakermaa ja maitoa. Lettuja tekemällä saa kaikki nuo käytettyä ja lisäksi saa hyvää ruokaa. Piti saada aikaiseksi ihan kunnon ruokaa, joten tein letuista pinaatti- ja porkkanaversioita peruslettujen sijaan.

Pinaatti- ja porkkanletut

Ainekset

5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 porkkana
Noin 80 g pakastepinaattia
suolaa
paistamiseen voita

Itselläni oli jääkaapissa ruokakerman jämä, korvasin sillä osan maidosta (noin 1 dl kermaa ja 4 dl maitoa). Pinaattia käytin suunnilleen puolet 150 gramman pussista, neljä tuollaista klönttiä.

Ensiksi tein lettutaikinan turpoamaan, eli vispasin keskenään maidon, jauhot, kananmunat ja suolan (noin puoli teelusikallista). Kuorin porkkanan, ja koska en jaksanut raastaa sitä, tein siitä lastuja kuorimaveitsellä, eli käytin veistä samoin kuin kuoriessa ja otin lastut talteen. (Toki kuorimaveitsi ja porkkana kannattaa huuhtoa kuorimisen ja lastujen veistelyn välissä ettei ruokaan päädy multaa.) Esikypsensin porkkanalastut kattilassa: laitoin lastut kylmään veteen ja otin pois liedeltä kun vesi alkoi kiehua. Valutin lastut ja hienonsin niitä vähän sauvasekoittimella. Porkkanan voi myös kypsentää ihan kypsäksi ja tehdä survoksen, jos ei halua porkkanan rakenneta lettuihin. Pinaatin sulatin mikrossa.

Jaoin lettutaikinan kahteen osaa ja toiseen sekoitin jäähtyneen porkkanan, toiseen pinaatin. Ensimmäinen lettu meni pieleen, kuten kuuluukin, mutta muut onnistuivat hyvin. Ennen jokaista lettua lisäsin pannulle hieman voita ja käänsin letun kun se oli hyytynyt pintaan asti. Levy oli melko kuumalla, muttei kuitenkaan täysillä. (Minun liedessäni asteikko on 1-9, levy oli seiskalla.) Molemmista taikinoista tuli kuusi lettua, taikinaa laitoin vajaan desin per lettu.

Pinaattiletut syön itse puolukoiden kanssa, porkkanalettujen kanssa söin tällä kertaa fetajuustoa.

Porsaan ulkofilettä ja lohkoperunoita

Uuniruuat on siitä helppoja, ettei tarvitse itse olla aktiivisesti lieden ääressä. Tänään tein marinoitua porsaan ulkofilettä ja lohkoperunoita.

Porsaan ulkofile uunissa

Ainekset

Noin 800g pala porsaan ulkofilettä
Marinadi
 3rkl öljyä
 2 rkl omenaviinietikkaa
 2 rkl soijakastiketta
 1 rkl sinappia
 1 rkl hunajaa
 1 tl inkivääriä
 1tl mustapippuria
 1tl suolaa
 1tl rosmariinia
 1 tl paprikajauhetta

Marinadin ainekset sekoitetaan keskenään. Helpoiten lihan saa marinoitumaan laittamalla sen pussiin ja kippaamalla marinadin perään. Pussi solmitaan kiinni ja käännellään niin että marinadia on joka puolella. En oikein tiedä mikä olisi sopiva aika marinoitumiselle, itse annan lihan seistä marinadissa noin päivän ennen valmistusta. Pussi kannattaa laittaa johonkin astiaan, ettei se mahdollisesti vuotaessaan sotke koko jääkaappia. Lihan alkuperäinen pakkaus on ihan hyvä tähän tarkoitukseen.

File kypsennetään uunissa 125 asteessa rasvapuoli ylöspäin. Liha on kypsää siinä 75-80-asteisena. Mitään tiettyä kypsennysaikaa on vaikea sanoa, se riippuu lihapalan muodosta ja koosta. Kannattaa käyttää paistolämpömittaria. Lämpömittarin kärki työnnetään keskelle lihaa. Itselläni meni reilu tunti siinä, että liha oli keskeltä 80-asteista. Lihan annetaan seistä noin 15 minuuttia ennen leikkaamista.

Lohkoperunat

Ainekset

Perunaa
Öljyä
Oreganoa
Rosmariinia
Paprikajauhetta
Grillimaustetta
Suolaa
Valkosipulia

Perunat pestään ja leikataan suunnilleen samankokoisiksi lohkoiksi. Öljy, mausteet ja perunalohkot laitetaan kannelliseen astiaan. Kansi suljetaan ja astiaa ravistellaan niin, että kaikkien perunoiden pinnassa on öljyä ja mausteita. perunat kypsennetään uunissa, tässä tapauksessa yhdessä porsaan fileen kanssa, eli 125 asteessa reilu tunnin ajan. Ainesten määrä riippuu syöjien määrästä, itse käytän saman verran perunaa kuin käyttäisin, jos vain keittäisin perunat. Mausteita ja öljyä en juuri mittaile, jos niitä tulee liikaa jäävät ylimääräiset sekoitusastiaan. Veikkaisin että öljyä käytän pari ruokalusikallista ja mausteita teelusikallisen kutakin - valkosipulia vähän reilummin.

Rosolli

Joulu ei ole edes lähellä, mutta koska minulla oli tuoreet rosolliainekset jääkaapissa, päätin kokeilla tätäkin lapsuuteni "yäk, en varmasti syö"-ruokaa.

Rosolli

Ainekset

Perunaa
Porkkanaa
Punajuurta
Sipulia

Ainesten määrä riippuu siitä kuinka ison annoksen haluaa tehdä. Perunaa, porkkanaa ja punajuurta tulee suunnilleen saman verran ja sipulia voi laittaa siinä määrin kuin siitä tykkää.

Juurekset keitetään kypsiksi, itse keitin porkkanat ja perunat samassa kattilassa ja punajuuret erikseen. Punajuuren keitinveden voi käyttää kermakastikkeen värjäämiseen, mutta itse en tuota kastiketta tehnyt. Juurekset jäähdytetään ja laitetaan vielä jääkaappiin päiväksi - kuulemma näin tulee siistimpiä paloja sitten leikatessa. Varmaan voi leikata myös heti kun ovat jäähtyneet, itselläni ehtivät seistä jääkaapissa. Kylmät juurekset kuutioidaan ja tajoillaan samasta astiasta. Rosolli voidaan sekoittaa tai olla sekoittamatta, ihan miten itse tykkää. Minä olen tottunut katselemaan sekoitettua versiota, joten omastani tuli sellainen.

En osaa sanoa tuliko tästä sellaista kuin rosolli yleensä on, koska en ole aikaisemmin suostunut sitä edes maistamaan. Turhaa ennakkaluuloisuutta, oli ihan hyvää. Kermakastikkeen kanssa varmasti vielä parempaa, ensi jouluna en nirsoile.

Lindströmin pihvit

Kävin aikaisemmin tällä viikolla vanhempieni luona, ja äiti laittoi taas mukaan kasan palstansa satoa. Sain porkkanoita, perunoita, punajuuria, kesäkurpitsaa, sipuleita ja kurkkua. Tänään hyödynsin punajuuria ja tein Lindströmin pihvejä. Kouluaikoina en voinut sietää tätä ruokaa. Ehkä ne pihvit olivat liian etikkaisia, en oikein muista. Epäilyttäviä ne minusta ainakin olivat, pelkkää punaista massaa, josta ei pysty sanomaan mitä siinä on. Uskalsin kuitenkin kokeilla, olenhan muutenkin oppinut pitämään entisistä inhokeista.

Lindströmin pihvit

Ainekset

Noin 400g naudan jauhelihaa

Puolitoista punajuurta

1 dl korppujauhoja

2 kananmunaa

2 dl ruokakermaa

Kolme pientä sipulia

3 valkosipulin kynttä

½ rkl viinietikkaa

suolaa

pippuria

oreganoa

voita paistamiseen

Ensin kuorin ja raastoin punajuuren ja kuutioin sekaan sipulin sekä valkosipulin. Kypsensin tätä seosta pannulla jonkin aikaa, en ihan kypsäksi asti, mutta melkein. Aikaa en tullut katsoneeksi, maistelin milloin oli sopivaa. Punajuurten vielä kypsyessä sekoitin kerman, kananmunan, korppujauhot ja mausteet (noin teelusikallinen kutakin).

Punajuuren jäähdyttyä sekoitin kaikki ainekset taikinaksi. Tasakokoisten pihvien muotoilu käsin ei ihan minulta onnistu, joten tein taikinasta levyn leikkuulaudalle, ja jaoin sen siinä suunnilleen samankokoisiin osiin. Osat olisi kannattanut vielä muotoilla pihveiksi käsissä eikä laudalla, olisivat irronneet helpommin kun tuli aika siirtää ne pannulle. Ensi kerralla sitten.

Paistoin pihvejä pannulla noin kymmenen minuuttia. Hetken aikaa sain pähkäillä mistä ihmeestä tietäisin pihvien olevan kypsiä, kun punajuuren takia ne olivat niin punaisia, ettei värin vaihtumista voinut huomata. Muistin kuitenkin paistilämpömittarini, se on sellainen elektroninen versio eikä perinteinen, joten se mittaa lämpötilan nopeasti. Mittailin sillä pihvieni sisälämpötilaa, ja koska keittokirjani mukaan naudanliha on kypsää 75-asteisena, otin pihvit pannulta kun ne olivat noin 80-asteisia. Eipä se hirveästi haittaisi, jos eivät ihan täysin kypsyneet, sillä liha oli pelkkää nautaa – sianlihan kanssa pitäisi olla tarkempi.

Pihveistä tuli oikein hyviä, ja mielessä kirosin kouluruokalat siitä hyvästä, että niissä saamieni Lindströmin pihvien takia en ole vuosiin uskaltanut kokeilla niitä missään. Ainoa ongelma oli pihvien pysyminen koossa. Ehkä punajuurta oli liikaa tai kananmunaa liian vähän, en oikein tiedä. Eivät tosin tavallisetkaan jauhelihapihvit minulla kovin hyvin ehjinä säily. Pitäisi varmaan malttaa painella raa’at pihvit tiiviimmiksi ennen paistamista.

Pihvien kanssa oli keitettyjä perunoita sekä ihan tavallista salaattia: jäävuorisalaattia, tomaatti ja kurkkua. Punajuurten lisäksi tämän päivän ruuassa sipulit, valkosipulit, perunat ja kurkut olivat äidin kasvattamia. Mukavaa kun on joku, jolta saa tuoreita vihanneksia ja vielä ilmaiseksi. Muiltakin sukulaisilta on tänä syksynä tulossa vielä ainakin omenoita ja luumuja, joten niistäkin on luultavasti luvassa joitain ruokia.

Kaalilaatikko

En käyttänyt tuohon edelliseen keittoon kuin neljänneksen kaalista, joten loppu lymyili vielä jääkaapissa. Käyttöön siis ja kaalilaatikon tekoon. Lapsena en sietänyt ollenkaan kaaliruokia, enkä vieläkään pidä raa’asta kaalista, mutta kypsennettynä se on ihan hyvää. Kaikesta oppii näköjään tykkäämään, kun tarpeeksi monta kertaa maistelee.

Kaalilaatikko

Ainekset

¾ kaalia, n. 1,5 kiloa

600g naudan paistijauhelihaa

2 dl puuroriisiä

kaksi porkkanaa

sellerin varsi

kolme pientä sipulia

kaksi kananmunaa

5 dl maitoa

vettä

pippuria

suolaa

meiramia

Aloitin laittamalla riisit kiehumaan noin puoleen siitä vedestä, joka paketin keitto-ohjeessa luki, lisäksi laitoin veteen hieman suolaa. Riisien kiehuessa pilkoin kaalin isoon kattilaan ja lisäsin noin litran vettä ja laitoin levylle kiehumaan/höyrystymään – vesi ei peittänyt kaikkea kaalia, ja itse asiassa otin vielä toisen kattilan avuksi, kun ensimmäinen tuntui tulevan liian täyteen. Kaalin sekaan suikaloin porkkanat ja pilkoin sellerin.

Kaali sai pehmitä aika pitkään kattiloissa, ei kuitenkaan ihan kypsäksi asti, mutta läpikuultavaksi. Riisin otin pois levyltä kun suurin osa vedestä oli imeytynyt siihen ja pilkoin sipulin riisin sekaan. Olisin yhtä hyvin voinut lisätä sipulin muiden vihannesten joukkoon, mutta kattilat olivat jo valmiiksi turhan täynnä.

Kaalin kiehuessa paistoin jauhelihan pannulla ja siirsin lautaselle jättäen lihasta irronneen nesteen kuitenkin pannulle. Lisäsin nesteeseen jonkin verran kaalin keittolientä sekä mausteet, noin kaksi teelusikallista kutakin, pippuria ehkä vähemmän. Annoin tämän nesteen kiehua jonkin aikaa ja otin talteen sen mikä jäi jäljelle, noin puolitoista desiä.

Valutin veden pois vihannesten seasta ja sekoitin ne yhteen jauhelihan ja riisin kanssa. Ihan kaikkea en saanut kerralla sekaisin, vaan kaalia jäi hiukan yli. Siirsin seoksen kahteen uunivuokaan ja lisäsin päälle vielä ylijäämäkaalit - juuri ja juuri riitti tuo kaksi vuokaa tälle määrälle. Otin pannulla keittämäni nesteen, lisäsin siihen maitoa niin että nestettä tuli yhteensä 6,5dl, eli tässä tapauksessa maitoa tuli puoli litraa. Sekoitin joukkoon kaksi kananmunaa ja kaadoin nesteen vuokiin. Nestettä tuli noin 4 desiä vuokaa kohden, tämän totesin jälkikäteen ihan sopivaksi määräksi, ei tullut liian kuivaa eikä liian vetistä.

Paistoin laatikoita uunissa 200 asteessa noin kaksi tuntia peittäen ne foliolla puolivälin paikkeilla. Hyvää tuli ja parhaiten maistuu puolukkahillon tai –survoksen kanssa.